"Sä et varmaan tule harkkoihin tänään", sanoi ääni. Olisin halunnut käskeä ääntä olemaan hiljaa mutta en saanut sanoja suustani. Kamala jano tahdon vettä ymm…Sitten silmäni aukesivat näin suuret ruskeat silmät ja mustan hius pehkon. Ravistelin päätäni ja sain sanotuksi "Arvaa vaan".Siinä Laurden napitti minua, oliko koulu jo loppu vai miten minä niin pitkään olin nukkunut.

Heti kun olin saanut perseeni ylös penkistä niin menin kylpyhuoneeseen. Vatsassa kouristeli nälän tunne, mutta pesulla oli käytävä olin nukkunut 7h. Olo oli jo hiukan parempi, mutta en olisi jaksanut siltikään tehdä mitään.

Sain lopulta puettua jopa päälleni ja raahauduin keittiöön, huhuilin äitiä mutta häntä ei kuulunut. Laurden istui seurakseni ja alkoi hörppiä limua" Mutsi on kaupassa …hösrps…mutta…lurps… tulee pian, ja vie mut harkkoihin."
Ai niin olin unohtanut kokonaan meillä olisi ensimmäiset tanssi harkkamme uudessa seurassa. Oltiin harrastettu disko tanssii 6 vuotiaista asti. Tunsin harmituksen pistoksen kun tajusin etten voi tässä kunnossa treeneihin mennä. Nielin kuitenkin ylpeyteni kun rintaani kouraisi ikävästi ja sain yskän puuskan.

Pian mutsi tuli keittiöön kantaen painavia kauppakasseja.
-Eeh ….Huomenta Lou en kerkeä laittaa ruokaa, mutta toin nuudeleita voit sitten itse kypsentää ne, huohotti äiti kauppakassien takaa.
- Mene sinä jo autoon Laurden niin minä laitan ostokset jää kaappiin.

Äiti ei tosin jäänyt laittamaan tavaroita jää kaappiin vaan tuli väsynyt ja huolestunut ilme kasvoillaan halaamaan minua. Äiti päästi kuitenkin nopeasti irti ja päivitteli sitä kuinka tulikuuma olen.

- Voi Louisa oletko mitannut kuumetta, olet aivan tuli kuuma, mene vaikka kylpyyn laitan sinulle kunnon ruokaa kunhan olen vienyt Laurdenin harkkoihin.

Niin mutsi ja Laurden sitten kaahautti pois pihasta, ja mä jäin sitten kotiin yksin.
Koska nyt ei ollut ketään kotona voisin olla ihan rauhassa koneella ilman että laurden änkeisi mukaan!

Mutta kun mä avasin koneen, tai itse asiassa se oli auki sillä oli jokin isän lista puhelin numeroita ja hinnastoja. Avioerojuristien!

Kyyneleet alkoi taas valua mun poskia pitkin ja mä heittäydyin ihan pieneksi kippuraksi maahan. Mitä mä teen. Minne me lapset mentäisi? Varmaan mutsille, mutta sillä ei ole rahaa saati työpaikkaa.

Mä olin sillä hetkellä ihan hysteerinen en mä jaksa tätä kaikkeen, kaikki on ihan täyttä paskaa. Oon jo ihan loppu sitten vielä tämä sitten mä vaan lysähdin sohvalle.Mä en sentään niin transsissa ollut etten olisi kuullut mutsin tuloa.

Silloin mä juoksin kylppäriin hetken harkitsin hukuttautumista, mutta ei se mitään olisi ratkaissut. Mä päätin mennä vaan kylpyyn välttyäkseni mutsin kohtaamiselta.
Lilluin kylvyssä varmaan puoli tuntia, kyyneleet valu kokoajan mun poskia pitkin. Mä työnsin pääni aina välillä veden alle peittääkseni nyyhkäykset.

Lopulta mä rohkaistuin menemään ylös syömään ja kohtaamaan äidin joka ei tuntunut mun omalta äidiltäni vaan joltain ihan vieraalta naiselta joka itki ja oli kokoajan ihan maassa mä en tuntenut enää ketään. Äiti oli käynyt hakemassa hampurilaisia ja limua ja niitä me sitten mässättiin äiti yritti pitää keskustelua yllä mutta mä torjuin sen yritykset, väitin, että mun kurkku on niin kipeä.
Onneksi oli perjantai eikä mun olisi tarvinnut jäädä toistakin päivää pois koulusta.

Illalla mä katoin kuinka, ah niin viaton ja autuaan tietämätön Laurden teki läksyjä itse mä en jaksanut pistää tikkuakaan ristiin käskyjen vuoksi. Mulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun mä katoin Laurdenin, mä en kuitenkaan pystynyt kertomaan sille tilannetta koska en halunnut pilata sen iltaa.

                                                                  ***

Laurdenilla taitaa olla todella suuret unenlahjat sillä, mä heräsin taas yöllä siihen kuinka isä rymisteli vihdoin kotiin.

mä en saanut enää unta ja mua oksetti joten mä menin vessaan.

Kun ulin takaisin ylös niin menin hetkeksi parvekkeelle istumaan. Raikas yö ilma teki mulle hyvää, mutta mun aistit taisi olla jäässä koska en huoannut että olin istunut iät ja ajat siinä parvekkeella. Laurden tuli hetken päästä siihen mun viereen hätääntyneen näköisenä. Silloin mä purskahdin itkuun ja ryntäsin sänkyyn.

                                                            ***

Aamulla apeaa äitiä ei saanut ylös kirveelläkään, kahdentoista maissa me alettiin jo huolestua ja siellä mutsi makasi ihan apaattisena ja itkeneen näköisenä. Laurden oli vain huolissaan, mutta mua ihan suututti kun äiti ei voinut kertoa meille totuutta.

Lopulta äiti raahasi itsensä kylppäriin ja sitten viipyi siellä varmaan puoli tuntia. Me alettiin jo huolestua ja lopulta mä menin kattomaan mikä mättää.

Siellä äiti vaan puleerasi itseään. Hän näytti paljon nuoremmalta hyvässä meikissä ja nuorekkaassa asussa. Ihmettelin, että mistä nyt oikein tuulee, äiti näytti melkeinpä virkeältä.

Vähän ajan kuluttua äiti kertoi meille keittiössä, että me lähetään nyt kaupungille ja sen on näytettävä meille jotain… Mä änkytin mun sairaudesta, mutta äiti vaan käski mut autoon.

Niinpä mä sitten kiipesin autoon tietämättä mistään mitään.

Kommentoikaa tai paha teidät periköön!

P.s Pahoittelen osan lyhyyttä, aikaa ei ollut paljoa saattaa myös näyttää aika sekavalta mutta halusin nyt tarinan etenevän. Seuraava osa on sitten extra hyvä ja tulee pian.